Kauppakeskuksia ja rakkautta

Mitä kauppakeskukset ovat? Suuria rakennuksia täynnä tavaraa. Jonkun verran myös palveluita, mutta eniten ne ovat pullollaan ostettavaa irtotavaraa. Enimmäkseen vaatteita ja niin sanottuja "vapaa-ajan tuotteita". Miksi ne ovat siellä? Kun listaan elämäni tärkeimpiä asioita, löytyvät kärkisijoilta muun muassa rakkaus (johon kaikki loput sisältyvät), perhe, ystävät, sisäinen harmonia, kehittyminen ihmisenä, fyysinen terveys sekä puhdas ja ravitseva ruoka. Näistä viimeisintä löytää ruokakaupoista, kun hetken etsii. Loput eivät liity kauppakeskuksiin mitenkään. Muodikas villapaita tai uudet korvakorut eivät auta minua saavuttamaan sisäistä harmoniaa tai hyviä perhesuhteita. Uusi kotiteatteri ei auta kehittymään ihmisenä eikä ole rakkautta. Kulutamme paljon aikaa kauppakeskuksissa "shoppaillen", haemme kokemuksia ja elämyksiä, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Tunnetta kokonaisuudesta. Kuinkahan monta villapaitaa näiden pysyvään saavuttamiseen tarvitaan? Kuinka monta uutta elektronista laitetta?

Olemme tyytymättömiä ja onnettomia. Älä närkästy tästä väitteestä vaan mieti sitä. Emme tietenkään ole näitä kaiken aikaa ja pelkästään, mutta kyseiset tunteet heijastelevat tekojemme taustalla, kun etsimme vuodesta toiseen epätoivoisesti niitä täydellisesti istuvia farkkuja, jotta saisimme sisäistä rauhaa ja olisimme tyytyväisiä elämäämme. Vaan kuinka kauan farkut voivat pitää mielen tyytyväisenä? Olemme kadottaneet yhteyden itseemme ja koska emme osaa tunnista oikeita tarpeitamme, koetamme tyydyttää niitä aivan väärin keinoin. Olemme hämmentyneitä, yksinäisiä ja pelokkaita, mikä johtaa nopeisiin hätäratkaisuihin onnellisuuden etsimisessä. Täytämme tavaralla ja pinnallisilla ihmissuhteilla sitä sisäistä tyhjiötä, jonka kuuluisi täyttyä pyyteettömästä rakkaudesta. Emmekö enää tiedä, miten rakkautta annetaan ja otetaan vastaan, miten sitä koetaan pelkästä olemassaolon ilosta? Tuijotamme televisiota, vaikka voisimme kohdata läheisemme ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Emme uskalla tehdä asioita, joita todella haluaisimme vaan sopeudumme peloissamme normeihin. Tietysti tarvitsemme elämiseen myös materiaa - tarvitsemme ruoanlaittovälineitä sekä suojaa sääolosuhteilta ja vuodenajoilta. On muutamia välttämättömiä asioita, joita ilman emme pysy hengissä. Eikä kaikki "ei välttämätönkään" materia ole automaattisesti itse saatanasta - voimme kokea onnellisuutta kuunnellessamme tietokoneelta musiikkia tai pelatessamme lautapelejä. Emme vain osaa enää erottaa hyödyllistä materiaa hyödyttömästä. Nauttimamme yltäkylläisyys on kääntynyt itseämme vastaan.

Kuluttajina olemme kuin vauvoja. Olemme omaksuneet roolin, jossa passiivisina odotamme, että saamme kaiken mahdollisimman valmiina, vaivattomasti ja nopeasti. Jos pienelle lapselle antaa aina heti kaiken, mitä se keksiikään haluta, lapsesta kasvaa itsekäs, laiska ja hemmoteltu kakara. Me hemmotellut kakarat pyörimme ympyrää kauppakeskuksissa tyytymättöminä ja kärttyisinä liian suuren osan elämästämme. Pitääkö tosiaan päivän, tai edes hetken mennä pilalle siitä, ettei sitä just sopivaa kesämekkoa löytynytkään heti, kun sitä halusi?

Oudoksun nykyään kauppakeskusten lisäksi erityisesti liukuportaita. Ne kuin summaavat sen koko innottomuuden, passiivisuuden ja laiskuuden olemuksen, johon olemme uponneet. Menemme kauppakeskuksiin haalimaan tavaraa - ja paljon tavaraa me tunnumme tarvitsevankin. Paljon tavaraa kuitenkin painaa paljon, emmekä välttämättä jaksaisi kannella kaikkia niitä onnellisuuden korvikkeitamme ympäri kauppakeskusta kovinkaan kauaa, joten meille on annettu avuksi liukuportaat. Niiden avulla liikkuminen tavaran luota toiselle käy mahdollisimman kivuttomasti, jolloin kaupassa viettämämme aika helpottuu, joten ehdimme ja jaksamme ostaa enemmän. Oikeasti. Meidän ei tarvitse edes kävellä itse.

Vallalla oleva järjestelmä ei palvele ketään. Edes ne suuret pomot, joille rahamme syydämme eivät löydä materiasta aitoa onnellisuutta sen enempää kuin mekään. Mistä sitä sitten löytää? Tanssimisesta olohuoneessa, hyvän biisin laulamisesta täysillä ilman häpeää, nauramisesta, toisen ihmisen kohtaamisesta varauksetta, kesäsateesta, nurkkajussin ja kirkonrotan leikkimisestä, läsnä olemisesta, käsiseisonnan opettelusta, toisten auttamisesta, kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisesta, puihin kiipeilystä, kiitollisuudesta, itse poimittujen mustikoiden syömisestä ja muurahaisten tarkkailusta. Nämä ja miljoona muuta kauppakeskuksista riippumatonta asiaa kuuluvat omiin onnellisuusjuttuihini. Mistä itse löydät onnellisuutta? Sitä pakahduttavaa hyvää oloa, joka tuntuu kuin tulvivan yli - joka tuntuu joskus niin suurelta, että pelkäät melkein hajoavasi. Mistä löydät rakkautta?