Jäteongelma

Olemme tottuneet elämään kertakäyttökulttuurissa. Ostamme paljon ja halvalla, ja kun halpa ja huonolaatuinen tuote menee rikki, hankimme usein tilalle vain uuden samanlaisen (ellei niitä ole jo kaapissa valmiina, "kahdenkymmenen kappaleen megapakkaus nyt -20%!"). Laatuajattelu on korvautunut määräajattelulla. Myös se, mitä tuotteelle tapahtuu sen käyttöiän päätyttyä tuntuu olevan meille yhdentekevää. Vaikka mahdollisuuksia jätteenlajitteluun on nykyään tarjolla hyvin, heitämme helppouden vuoksi samaan kotiroskikseen niin bio- kuin ongelmajätteetkin ja kiikutamme sen taloyhtiön kaatopaikkajätelaariin. Moni tuntuu ajattelevan kierrätyksen olevan "viherpiipertäjien" huuhaavikinää ja tahallista kiusantekoa, oikein vittumaista elämän hankaloittamista. Mitä tämä yksi roska nyt oikein muka merkkaa? Antaa sen mennä tuonne samaan pussiin nyt, kun roskia kerran viedään!
Väärin.

Yleltä tuli jonkin aikaa sitten dokumentti Unelmamaa Islanti, joka käsitteli suurten tehtaiden keplottelua Islannin alumiiniapajille. Dokumentissa mainittiin hälyttävä esimerkki kulutustottumuksistamme: "Amerikkalaiset heittävät joka vuosi alumiinitölkkejä roskiin määrän, jolla voisi uudistaa heidän lennostonsa nelinkertaisesti. Yhteensä alumiinia menee roskiin yli 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Se vastaa neljäntoista keskisuuren [alumiini]tehtaan tuotantoa." Eivätkä tölkit ole ainoita, joiden mukana helposti kierrätettävää alumiinia menee hukkaan. Pelkästään päivittäin tuotetun noin 20 000 000 Hersheyn suklaasuukon kääreisiin kuluu alumiinia noin 345 neliökilometrin verran, mikä on enemmän kuin Turun kokonaispinta-ala. Suurin osa käärepapereista päätyy suoraan kaatopaikalle.

Yhdysvallat tuottaa United States Environmental Proteciton Agencyn mukaan keskimäärin 220 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa. Tästä määrästä kierrätykseen päätyy noin 32%, joka vastaa noin 70 miljoonaa tonnia, joidenkin lähteiden mukaan vähän yli 80 miljoonaa tonnia jätettä.1. Tämä tarkoittaa, että 68% eli noin 140 miljoonaa tonnia Yhdysvaltain jätettä jää kierrättämättä vuosittain. Euroopassa yhdyskuntajätteen kierrätysaste vaihtelee huomattavasti maasta riippuen, mutta edelleen melkein puolet Euroopan Unionin jäsenmaiden roskista kipataan kaatopaikalle. 2. Suomalaiset tuottivat yhdyskuntajätettä viime vuonna ennätysmäärän, lähes 2,8 miljoonaa tonnia eli noin 520 kiloa asukasta kohden. Tästäkin määrästä vielä 51% vietiin kaatopaikoille. 3.

Monelle on jo tuttu vertaus, jonka mukaan tarvitsemme kohta useamman maapallon, jos jatkamme kulutustamme entiseen tapaan. Tämä pitää edelleen paikkansa. WWF:n Living Planet -raportti vuodelta 2008 sanoo seuraavaa: "Maailmanlaajuinen jalanjälkemme ylittää nyt maapallon uusiutumiskyvyn noin 30 prosentilla. Jos jatkamme samalla vaatimustasolla, tarvitsemme 2030-luvun puoliväliin mennessä kaksi maapalloa elintasomme ylläpitämiseksi." 4. Kierrättämällä ja uusiokäyttämällä voimme pienentää ekologista jalanjälkeämme, sillä näin tarve raakamateriaalien hannkimiseen luonnosta vähenee huomattavasti. Kannattaa muistaa, etteivät maapallon luonnonvarat ole loputtomat.

Kaikki jäte ei valitettavasti ikinä päädy edes niinkään hallittuihin olosuhteisiin kuin kaatopaikalle. Ekosysteemin riesaksi jää vuosittain kartoittamaton määrä maatumatonta jätettä kuten muovia. Muovipullon maatumisaika on materiaalista riippuen 450 vuodesta eteenpäin. 5. 6. Esimerkkiä siitä, mitä se ehtii luonnossa sillä välin tehdä saa tästä videosta:



Lähteet:
1. Benefits-of-Recycling
2. Measuring progress towards a more sustainable Europe - 2007 monitoring report of the EU sustainable development strategy
3. Tilastokeskus
4. Living Planet -raportti 2008 - Tiivistelmä
5. WikiAnswers
6. BTNEP Estuary Resources

Vaarallinen mainonta

Pill Talkista -ja Kemikaalikimarasta löytyy vanhoja mainoksia, joista ainakin itse sain kunnon naurut:







Aikani naureskeltuani aloin miettiä oman aikamme mainoksia.

Vanhoissa mainoksissa silmiin pistävät suorapuheisuus ja vaarallisten, nykyään jopa vahvoiksi huumausaineiksi tai myrkyiksi määriteltyjen tuotteiden kevytmielinen markkinointi kaikelle kansalle. Mainokset tuntuvat vaastuuttomilta, häikäilemättömiltä ja jopa järjettömiltä. Tupakkaa helpottamaan astmaa! Vertailussa nykymainokset eivät kuitenkaan jää edeltäjiensä varjoon niin vastuuttomuudessa kuin järjettömyydessäkään.

Mainonta on mielikuvien luomista. Yhteiskunnan vaihtuvien, mutta tarkkojen ja säälimättömien normien mukaan määrittyy, mitkä ihmisen ominaisuudet ovat milloinkin kartettavia, mitkä taas ihailtavia ja tavoiteltavia. Mainonnan tarkoitus ei niinkään ole myydä kuluttajalle itse tuotetta kuin mielikuvaa siitä, miten tuote auttaa käyttäjäänsä saavuttamaan positiivisina pidettyjä ominaisuuksia. Toimivaksi koettu menetelmä tarttuu ensin pelkoihimme, osoittelee puutteitamme, moittii meitä niistä ja tarjoaa sitten helppoa ratkaisua kuin ystävä auttavaa kättä. Tällaisella manipuloinnilla meitä on pommitettu lapsesta asti. Ei liene ihme, että olemme kasvaneet epävarmoiksi, vaikutuksille alttiiksi, helppoja ja nopeita ratkaisuja kaikkeen etsiviksi kuluttajiksi. Tämä taas on rahanhimoisista yritysjohtajista varsin mukavaa.

Markkinataloudessa optimaalinen tila on kasvu. Tätä ei luonnollisestikaan saavuteta myymällä yhtä hyväksi havaittua tuotetta vuodesta toiseen saman verran vaan kuluttajat on saatava ostamaan koko ajan enemmän. Jotta ostaisimme enemmän, tulee meille ensin luoda tarve. Tässä avuksi tuodaan mainonta. "Kärsitkö tästä? Kas meiltä ratkaisu!" Myynnin kasvattamiseksi meille luodaan ongelmia ja tuputetaan ratkaisuja jopa sellaisiin asioihin, jotka ennen olivat vain luonnollinen osa ihmisyyttämme, eivät ongelmia lainkaan. Vessassa käyminen ei saa haista, kukaan ei saa tietää, että naisilla on menkat eivätkä hyvistä muistoista kertovat naururypyt saa näkyä vielä kuusikymppisenäkään. Myös lääketeollisuus on huomannut pelkojen ja kärsimättömyyden synnyttämän markkinaraon ja nykyään pilleriä onkin tarjolla niin närästykseen* kuin punasteluunkin sen sijaan, että opettelisimme kuuntelemaan kehoamme ja kasvaisimme henkisesti vahvemmiksi. Jälkimmäinen kun on mielestäni paljon kestävämpi ja terveellisempi vaihtoehto kuin lääkeaineiden voimalla tilanteesta toiseen kompuroiminen.

Entäpä vanhoissa mainoksissa kauhistuttavat myrkyt? Kosmetiikan ja elintarvikkeiden myrkyistä löydät juttua esimeskiksi täältä. Mitä taas tulee aikamme järjettömiin, suoranaista valehtelua sisältäviin mainoksiin, ovat varsinkin naisille suunnatut kauneustuotemainokset ehdotonta kärkikastia. Selluliittivoidetta mainostavat takapuolet silotellaan kuvankäsittelyohjelmilla ja vähä-älyisempikin näkee, että ripsivärejä mainostetaan naama pokerilla tekoripset silmissä:



Mainittujen selluliittivoiteiden toimivuudesta voi muuten lukea valaisevan artikkelin Kuningaskuluttajan sivuilta.

Tiedämme, että mainokset valehtelevat, mutta silti juoksemme aina vain uusien tuotteiden perässä hakien tyydytystä epävarmuuksiimme. Tunnumme unohtaneen, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti merkityksellisiä. Mistä saimme onnen ja täyttymyksen tunteita ennen kuin muutuimme himoshoppaajiksi? On aika koota itsetuntomme rippeet, lopettaa tyytyväisyyden etsiminen materiasta ja ystävystyä uudestaan oman itsemme kanssa. Aito onnellisuus tulee aina sisältä, ei ulkoa.


*Mitä närästys ihmisten mielestä oikein on? Minusta se on yksi kehon selkeimmistä viesteistä, että olet tehnyt jotain, joka ei ole kehollesi hyväksi!

Blogi pystyssä!

Olen 24-vuotias turkulainen ja liityn vallankumoukseen. Vallankumouksessa ajattelemme omilla aivoillamme, kyseenalaistamme auktoriteetit, hankimme itse tietoa ja muodostamme omat mielipiteemme. Päästämme irti peloistamme ja elämme rakkaudesta. Näemme planeettamme hyvänä ystävänä, emme riistettävänä orjana. Pyrin edistämään vallankumousta omilla blogikirjoituksillani, jotka tulevat käsittelemään mm. yhteiskuntaa, kulttuuria, ihmisyyttä, henkistä kasvua, rakkautta ja ruokaa. Todennäköisesti tulen sivuamaan myös omaa elämääni ja kertomaan esimerkiksi käytännön pyrkimyksistä kohti ekologisempaa elämäntyyliä.

Tervetuloa!