Jäteongelma

Olemme tottuneet elämään kertakäyttökulttuurissa. Ostamme paljon ja halvalla, ja kun halpa ja huonolaatuinen tuote menee rikki, hankimme usein tilalle vain uuden samanlaisen (ellei niitä ole jo kaapissa valmiina, "kahdenkymmenen kappaleen megapakkaus nyt -20%!"). Laatuajattelu on korvautunut määräajattelulla. Myös se, mitä tuotteelle tapahtuu sen käyttöiän päätyttyä tuntuu olevan meille yhdentekevää. Vaikka mahdollisuuksia jätteenlajitteluun on nykyään tarjolla hyvin, heitämme helppouden vuoksi samaan kotiroskikseen niin bio- kuin ongelmajätteetkin ja kiikutamme sen taloyhtiön kaatopaikkajätelaariin. Moni tuntuu ajattelevan kierrätyksen olevan "viherpiipertäjien" huuhaavikinää ja tahallista kiusantekoa, oikein vittumaista elämän hankaloittamista. Mitä tämä yksi roska nyt oikein muka merkkaa? Antaa sen mennä tuonne samaan pussiin nyt, kun roskia kerran viedään!
Väärin.

Yleltä tuli jonkin aikaa sitten dokumentti Unelmamaa Islanti, joka käsitteli suurten tehtaiden keplottelua Islannin alumiiniapajille. Dokumentissa mainittiin hälyttävä esimerkki kulutustottumuksistamme: "Amerikkalaiset heittävät joka vuosi alumiinitölkkejä roskiin määrän, jolla voisi uudistaa heidän lennostonsa nelinkertaisesti. Yhteensä alumiinia menee roskiin yli 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Se vastaa neljäntoista keskisuuren [alumiini]tehtaan tuotantoa." Eivätkä tölkit ole ainoita, joiden mukana helposti kierrätettävää alumiinia menee hukkaan. Pelkästään päivittäin tuotetun noin 20 000 000 Hersheyn suklaasuukon kääreisiin kuluu alumiinia noin 345 neliökilometrin verran, mikä on enemmän kuin Turun kokonaispinta-ala. Suurin osa käärepapereista päätyy suoraan kaatopaikalle.

Yhdysvallat tuottaa United States Environmental Proteciton Agencyn mukaan keskimäärin 220 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa. Tästä määrästä kierrätykseen päätyy noin 32%, joka vastaa noin 70 miljoonaa tonnia, joidenkin lähteiden mukaan vähän yli 80 miljoonaa tonnia jätettä.1. Tämä tarkoittaa, että 68% eli noin 140 miljoonaa tonnia Yhdysvaltain jätettä jää kierrättämättä vuosittain. Euroopassa yhdyskuntajätteen kierrätysaste vaihtelee huomattavasti maasta riippuen, mutta edelleen melkein puolet Euroopan Unionin jäsenmaiden roskista kipataan kaatopaikalle. 2. Suomalaiset tuottivat yhdyskuntajätettä viime vuonna ennätysmäärän, lähes 2,8 miljoonaa tonnia eli noin 520 kiloa asukasta kohden. Tästäkin määrästä vielä 51% vietiin kaatopaikoille. 3.

Monelle on jo tuttu vertaus, jonka mukaan tarvitsemme kohta useamman maapallon, jos jatkamme kulutustamme entiseen tapaan. Tämä pitää edelleen paikkansa. WWF:n Living Planet -raportti vuodelta 2008 sanoo seuraavaa: "Maailmanlaajuinen jalanjälkemme ylittää nyt maapallon uusiutumiskyvyn noin 30 prosentilla. Jos jatkamme samalla vaatimustasolla, tarvitsemme 2030-luvun puoliväliin mennessä kaksi maapalloa elintasomme ylläpitämiseksi." 4. Kierrättämällä ja uusiokäyttämällä voimme pienentää ekologista jalanjälkeämme, sillä näin tarve raakamateriaalien hannkimiseen luonnosta vähenee huomattavasti. Kannattaa muistaa, etteivät maapallon luonnonvarat ole loputtomat.

Kaikki jäte ei valitettavasti ikinä päädy edes niinkään hallittuihin olosuhteisiin kuin kaatopaikalle. Ekosysteemin riesaksi jää vuosittain kartoittamaton määrä maatumatonta jätettä kuten muovia. Muovipullon maatumisaika on materiaalista riippuen 450 vuodesta eteenpäin. 5. 6. Esimerkkiä siitä, mitä se ehtii luonnossa sillä välin tehdä saa tästä videosta:



Lähteet:
1. Benefits-of-Recycling
2. Measuring progress towards a more sustainable Europe - 2007 monitoring report of the EU sustainable development strategy
3. Tilastokeskus
4. Living Planet -raportti 2008 - Tiivistelmä
5. WikiAnswers
6. BTNEP Estuary Resources